sunnuntai, 28. huhtikuu 2013

Kevättä

Olet ainoa mies

minä ainoa nainen

viimeinen sanasi on ainoa

jonka olet sanonut

eivätkä minun muut sanani

ole enempää kuin viimeiseni

 

jokainen hetki on liikaa

minä haluan pääsi sisälle

tämä on kaunista

mutta jatkuvasti voin pahoin

enkä voi luottaa mihinkään

 

miksei hän vastaa?

 

On kulunut jo kolme varttia

siitä kun viestini lähti

Hän lienee unohtanut minut

tai ainakin hän on kiusaantunut

tiedän hyvin, että voin olla liikaa

hillitty minä on parempi kuin hillitön

 

mutta minä olen hillitön

sinun ei tarvitse kuin kestää

olen aika mukava

kilttikin, ja huomaavainen

toisinaan juon liikaa olutta

sitten saatan lässyttää tai riehua

en minä pahalla

 

mutta kun näin silmiesi välähtävän

ja hymysi (kun katsoit minuun)

heräsin henkiin

sydämeni läpätti

läpi kevätillan huumaavan humalan

melko raadollisen kapakan

minuun osui!

 

en voi sanoa, ettei niin olisi käynyt ennen

mutta siitä on jo aikaa

eikä se tuntunut samalta

kuinka voisikaan?

Et se ollut sinä, tai

kukaan kaltaisesikaan.

torstai, 11. huhtikuu 2013

Kärsivä Medusa

Ettekö te näe minua enää?

Olenko kadonnut kauheuteni taakse?

Tietäkää: olen kaunis nainen.

Minut on verhottu hirvittävään kuoreen:

olen tuomittu kantamaan kyistä kruunuani.


Rakastin paljon ja palavasti.

Minunkin silmäni hehkuivat valoa.

Kutrini kimalsivat kultaisina, lainehtivat.

Meren kuningas kiinnitti minuun katseensa:

minä nautin huomiosta ja kaaduin.


Haluaisin raastaa tämän julman verhoni rikki.

Kukaan ei enää näe minua, vaan hirviön.

Olen julma, kuolettava: olen peili.

Heijastan sitä, mitä minulle on tehty.

Uskokaa: tapan vain kuollakseni.


Kun näen kohteeni kivettyvän, kärsin.

Mutta joka kerran, kun merimies näkee hirviön

joudun raivon valtaan, ja epätoivon,

ja haluan pyyhkiä kauhistuneen katseen kasvoiltaan.

Joka minuun katsoo, kokee tuskani.


Olen jähmettynyt itsekin. En osaa enää heltyä.

Minä en ole kauheat kasvoni,

mutta ne vangitsevat minut, hirviöittävät.

Olen tuomittu kammotuksi.

Ettekö te itse haluaisi vain tuhota,

pyyhkiä kauhun katseet? Repiä rikki kasvot,

jotka kieltäytyvät näkemästä

tätä kaunista, onnetonta naista?

keskiviikko, 14. maaliskuu 2012

Kirje ajan tuolta puolen

Kävelin puutarhassa. Puut katselivat raukeina ympärilleen ja näkivät minut kostean syyssateen läpi. Tulit silloin mieleeni, rakas toverini. Voithan hyvin? Muistan niin hyvin, kun katselit minua vanhassa hedelmätarhassa: siellä ei puilla ollut aisteja, niinkuin täällä. Kaipaan läsnäoloasi, vaikka puheesi saattaakin minut usein raivon partaalle: osaatko sanoa, miksi emme koskaan ymmärtäneet toisiamme yhtä paljon kuin rakastimme?

M. voi hyvin, samoin S. He lähettävät sinulle terveisensä, tai lähettäisivät varmasti, jos olisin tunnustanut heille, kelle kirjoitan. He ovat käytännöllisiä ihmisiä. Jos sanoisin heille: kaipaan sinua, he sanoisivat: mikset palaa etelään? Tai ehkä: unohda hänet, hän vain loukkaisi sinua uudelleen, ja muista, ettei hän ole missään tapauksessa arvoisesi, eivät hänen raajansa ole yhtä hunajaiset tai huulensa yhtä pehmeän päättäväiset, eivätkä hänen korvansa kuule Vanhojen ääntä. On turhaa sanoa heille, että kanssasi kuulen meren kohisevan, ja silmäsi on kirkas kuin Lähde. Mutta älä soimaa heitä: he ovat hyviä ja velvollisuutensa tuntevia, hellämielisiä ihmisiä, vaikka heidän maailmansa mahtuukin aamiaishuoneen ja illallispöydän väliin.

Täällä elämä sujuu tasaisesti, ja toisinaan sydämenikin lepää. Minulla on toki velvollisuuksia, monet vaeltavat luokseni ja pyytävät minua kuuntelemaan. Niinä päivinä jotka vietän Vanhojen käytävissä yrittäen löytää heistä oikean ja saada hänet kuuntelemaan (niin, se on vaikeampaa kuin kuunnella heitä, mutta he näyttävät pitävän minusta), syön iltaisin uupuneena keittoni ja nukahdan ennen kuin pääni osuu pielukseen, tunnen onnellisuutta, jota elämäni etelän kukkasena ei voinut minulle tarjota. Olenhan vain välikappale, antanut itseni hyödylliseen käyttöön kulutettuani itseni loppuun turhamaisuudessani. Mutta usein tuli polttaa minua vieläkin, kuin en olisi päässyt tarpeeksi kauas, tarpeeksi tyhjäksi ja alastomaksi.

Kaipaan kuulla sinusta, toverini. Jos voit, kirjoita minulle, äläkä soimaa minua.

 

sunnuntai, 11. maaliskuu 2012

2007

Sänkesi

karhea palava ikävä

Junat saapuvat asemalle nääntyneinä

Joka päivä niiden on oltava myöhässä

Lopulta! Hengityksesi muuttaa junan rytkeen sydämeni lyönneiksi.

lauantai, 10. maaliskuu 2012

Varoitus!

Älä kulje tästä

voin silti pelastaa [tulelta]

nielen pahaa maailmasta ..[tästä kohtaa puuttuu jotain].. intohimoinen haitari kiiltelee

epäselvä rivi. Ehkä näin: houkuttelee tarttumaan

Nauti minusta, olen pehmeä ja vaarallinen, olen olemassa raakana vaikken näy

Ketä vastaan käyn?